lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kirsikkatyttö ja Tokion tuhkaa - matkalla japanilaisen kirjallisuuden sydämeen



Japanilainen kulttuuri kiehtoo. Mikä olisikaan parempi keino päästä syvemmälle sen syövereihin, kuin kirja! Kirjallisuuden kautta on mahdollista päästä tutustumaan eri maiden kulttuureihin niin intensiivisellä tavalla, että kirjaa lukiessaan lukija pystyy näkemään sielunsa silmin kirjassa kuvaillut paikat, ihmiset ja maisemat. Kirjan voima on siinä, että se välittää lukijalle mielikuvien ohella myös tunteita, tuoksuja, ääniä ja makuja. Kirja voi viedä lukijansa mielentilaan, jossa hän saa hetken kokea olevansa keskellä toisenlaista kulttuuria.
Omat suosikkini japanilaisen kirjallisuuden saralla ovat tällä hetkellä Haruki Murakami ja Takashi Hiraide, jonka Kissavieras lumosi minut täysin. Tuo kirja on kuin maalaus, joka piirto piirrolta avaa lukijalleen tuota hieman salaperäistä, aitoa japanilaista kulttuuria. Kirjan innoittamana päätin, että haluan perehtyä Japaniin ja sen kirjallisuuteen laajemmin. Syntyi ajatus japanilaisen kulttuurin illasta.
 
Avukseni japanilaisen kulttuurin tapahtumaa suunnittelemaan sain Niina Tolvasen, joka opiskelee Lahden kansanopistossa Japanin kieltä ja kulttuuria. Niina kertoo tässä itse suhteestaan Japaniin ja japanilaiseen kirjallisuuteen.



Japani – vaarallisen mielenkiintoinen kulttuuri

Olen nyt viettänyt viikon kirjakauppa Sananhelinässä työharjoittelussa. Olen saanut valmistella Japanilaisen kulttuurin tapahtumaa, joka järjestetään Sananhelinässä 27. huhtikuuta. Päivittäin olen saanut oppia uutta, nauttia kirjakaupan leppoisasta tunnelmasta ja viettää virkistäviä kahvitaukoja.

Opiskelen tällä hetkellä Lahden kansanopistossa Japanin kieltä ja kulttuuria, mutta olen lähtöisin Nurmeksesta. Kun kuulin työharjoittelujaksosta oppitunnilla, mieleeni nousi huoli. Missä pääsisin näyttämään osaamistani? Meille annettiin tilaisuus opettaa paikallisessa opistossa Japaniin liittyviä lyhytkursseja, mutta en suoraan sanottuna ole kovin erikoinen puhumaan yleisön edessä, joten suljin sen vaihtoehdon heti pois. Pääkoppani perukoilla toivoin saavani harjoittelupaikan Nurmeksesta, läheltä kotia.

Kuin ihmeen kaupalla pääsinkin työharjoitteluun Nurmekseen. Sananhelinän kanta-asiakkaiden uutiskirjeessä kerrottiin tulevista tapahtumista ja niiden seasta löytyi Japanilaisen kulttuurin ilta. Mikä onnekas sattuma! Niinpä soitin pikimmiten Helille ja tässä sitä nyt ollaan.

Lukioaikoina luin Paulo Coelhon Alkemistin. Se teki minuun suuren vaikutuksen ajatuksellaan, että koko maailma johdattaa kulkijaa päämääräänsä erilaisten sattumusten kautta. Heti kirjan luettuani äitini tuli kysymään minulta, olisinko kiinnostunut opiskelemaan kansalaisopistossa japania. Se oli kuin uskonnollinen kokemus. Tässä kohtalo minua nyt johdatti! Tietenkin osallistuin kurssille, olihan se selvä merkki. Valmistuttuani lukiosta olin tyhjän päällä. En ollut päässyt yliopistoon opiskelemaan Aasian tutkimusta. Olin jo unohtanut Alkemistin tässä vaiheessa, kunnes postissa sain esitteen Lahden kansanopiston Japanin kielen kurssista. Samana päivänä täytin hakemuksen ja pian sainkin positiivisia uutisia opistolta. Kyllä kohtalo on minua suosinut, sainhan harjoittelupaikankin läheltä kotiani.


Täällä ollessani olen valmistellut tulevaa tapahtumaa niin pitkälle kuin olen pystynyt. Päivittäin olen tutkinut japanilaista kirjallisuutta, kulttuuria ja sitä miten me länsimaalaiset näemme Japanin. Materiaalia näistä aiheista on jo pelkästään netissä tuhottoman paljon. Vaikka olenkin käynyt kirjallisuuden kursseja kansanopistossa, tuntuu että olen vain hipaissut Japanin kirjallista antia. Luettavien kirjojen listani on kasvanut  monella teoksella. Etenkin Banana Yoshimoton, Osamu Dazain ja Shusaku Endon teokset ovat herättäneet mielenkiintoni. Olenkin tällä viikolla jo vieraillut kirjastossa muutamaan otteeseen...



Japani on vaarallisen mielenkiintoinen kulttuuri. Se on pitänyt minua hyppysissään jo yli kymmenen vuotta, eikä loppua näy. Teeseremonia, kukkien asettelu, söpöyden ihannointi, vilkas populaarikulttuuri ja loputon kohteliaisuus eivät menetä hohtoaan millään. Nälkä kasvaa syödessä, kuten tavataan sanoa. Toivon todella, että tuleva tapahtuma tarjoaa pureskeltavaa tai herättää sen kulttuurin nälän, joka minunkin päässäni kurnii. 


tiistai 24. tammikuuta 2017

Niinan blogi



Marras-joulukuussa Sananhelinän rivejä täydensi iloinen ja ahkera opiskelija Niina. Hän kirjoitti meille ajatuksiaan opiskelusta ja tietysti...KIRJOISTA ja lukemisesta! Olkaa hyvät, Niina kertoo:



Hei olen Niina, olen 16 vuotias ja opiskelen ensimmäistä vuotta liiketalouden perustutkintoa. Olen tykännyt opiskelusta ja aion jatkaa opiskeluni loppuun saakka; ala tuntuu kiinnostavalta ja mukavalta ja opiskelu sujuu mielestäni hyvin.  Ammattikoulun ensimmäinen päivä oli jännittävä,  mutta onneksi luokallani oli useita kavereita jotka tunsin jo ennen kouluun menoa. Ensimmäinen päivä sujui hyvin ja meni nopeasti.

Meillä alkoi ensimmäinen toppi(työssäoppiminen) 21.11.2016 ja päättyy 23.12.2016. Olen topissa Kirjakauppa Sananhelinässä , toppi paikka on mielenkiintoinen ja monipuolinen paikka olen oppinut paljon uusia asioita ja tulen varmaan vielä oppimaankin. Mielestäni täällä on hyvä työilmapiiri ja minua on neuvottu tarpeeksi ja ole saanut apua jos olen pyytänyt.



Olen tutustunut paljon uusiin kirjoihin ja olen nähnyt kuinka paljon nykyaikana luetaan kirjoja, moni henkilö on hakenut kirjoja lahjoiksi tai ihan vaan omaan käyttöön luettavaksi. Itsekin ostin yhden kirjan joka oli mielenkiintoinen ja se innosti lukemaan kirjoja. Itse luen kirjoja jonkun verran, sillä se on hyvä keino saada aika kulumaan. Nykyään todella moni lukee kirjoja ja sitä suositellaan paljon kouluissa ja myös vapaa-ajalle. Kirjojen lukeminen kehittää keskittymistä ja rauhoittumista ja myös lukutaitoa, on hyvä valita välillä hieman vaikea lukuisempia kirjoja ja myös välillä vähän helpompi lukuisia. Voit haastaa itseäsi vaikka lukemaan jonkun vaikeamman kirjan mitä et ole ennen lukenut. Voin suositella lukemista kaiken ikäsille.

Itse olen pienestä pitäen lukenut kirjoja ja myös katsellut vain kuvia, koulu aikana lukemisen innostus nousi ja aloin lukemaan enemmän. nykyään olen aika innokas lukemaan kirjoja ja kiinnostus on kohdistunut tositarinoihin ja hevoskirjoihin. Olen lainannut kirjastosta monia kirjoja ja ole tykännyt monista kirjoista joita olen lainannut tämän vuoden kuluessa. Nykyään nuoret ovat ruvenneet lukemaan enemmän kuin aiemmin ja mielestäni se on vain hyvä koska lukeminen on niin monipuolista ja kehittää monia asioita.

torstai 15. syyskuuta 2016

Kirjakauppa Pariisissa - Shakespeare & Company

Maailmalla on paljon ihania, persoonallisia kirjakauppoja. Ne ovat paikkoja, joihin ihmiset tulevat katselemaan ja tutustumaan kirjoihin, ostamaan kirjoja, mutta usein myös pelkästään fiilistelemään. Eräs asiakkaamme onkin sanonut, että hänelle kirjakauppa on paikka, jonka mystisessä ja rauhoittavassa tunnelmassa hän samalla sekä rentoutuu että syttyy täyteen uutta energiaa.

Nurmeslainen Marjatta Törhönen, jonka tunnemme taitavana sanankäyttäjänä ja journalistina, on vieraillut eräässä maailman tunnetuimmista kirjakaupoista. Shakespeare & Company Pariisissa on muodostunut nähtävyydeksi ja  kulttipaikaksi, mutta annetaan Marjatan kertoa lisää!





Shakespeare & Company on tunnettu kirjakauppa Pariisin Viidennessä kaupunginosassa, aivan Seinen rannalla. Se myy ja lainaa pääasiassa englanninkielistä kirjallisuutta.. Kirjakaupan yläkerrassa saavat yhäkin yösijaa nuoret kirjailijat, jotka korvaukseksi majoituksesta työskentelevät kaupassa muutaman tunnin päivässä.

Kirjakaupan perusti Sylvia Beach 1919. Siellä on vieraillut ja majoittunut useita Kadotetun sukupolven kirjailijoita, kuten Ernest Hemingway, Ezra Pound ja F. Scott Fitzgerald. Hemingway kirjoittaa muistelmissaan Nuoruuteni Pariisi kokemuksistaan Shakespeare & Companysta näin:

»Niihin aikoihin ei ollut rahaa kirjojen ostoon. Noudin niitä Shakespeare ja Companyn lainakirjastosta, tarkemmin sanoen Sylvia Beachin lainakirjastosta ja kirjakaupasta Rue de l’Odéonin 12:sta. Se oli lämmin ja viihtyisä paikka, vaikka olikin kylmän ja tuulisen kadun varrella, ja talvisin siellä hehkui iso kamiina ja hyllyillä oli kirjoja ja ikkunassa vastikään ilmestyneitä uutuuksia ja seinillä kuuluisien kirjailijoiden valokuvia, niin elävien kuin kuolleittenkin.»

Sylvia Beachin kirjakauppa suljettiin natsimiehityksen aikana 1941. Se avattiin uudelleen 1960-luvulla.  Nykyisin kirjakaupan johdossa on Sylvia Whitman. (Lähde: Wikipedia)






Kävin Shakespeare and Companyssa viikolla 36. Kirjakauppa on pullollaan eri ikäisiä kirjoja, kahdessa sokkeloisessa kerroksessa. Yksi huoneista on varattu Sylvia Beachin kirjastolle. Huoneessa oli nojatuoleja ja divaaneita, joilla asiakkaat lukivat. Ylimmässä kerroksessa oli myös pari hetekaa sekä pikkuruinen ”kirjoituskomero”, jossa ei mahtunut seisomaan. Kaupassa oli paljon väkeä, ilmapiiri rento. Valitettavasti siellä ei saanut kuvata, siis sisällä. Mutta yhden kuvan nappasin Helille salaa kirjoituskoneesta. Ketkähän silläkin ovat aikoinaan tekstejään naputelleet?

Marjatta Törhönen