tiistai 28. kesäkuuta 2016

Yrittäjän tsekkilista




Oman yritykseni perustamisesta on kulunut pian kolme vuotta. Tänä aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Moni on kysynyt minulta, olenko katunut yrittäjäksi ryhtymistäni. Voin vastata täydestä sydämestäni, että en hetkeäkään. Omassa yrityksessä olen päässyt asettamaan oman osaamiseni sen äärirajoille ja olen joutunut – joudun – kehittymään joka päivä. Toistuvien rutiinien vastapainoksi saan käyttää mielin määrin luovuuttani: suunnitella näyteikkunoita ja esillepanoja, ideoida tapahtumapäiviä ja kutsua kirjailijavieraita, työskennellä mielenkiintoisten ja erilaisten yritysasiakkaiden parissa, verkostoitua, kouluttautua, kehittää markkinointia, asettaa liiketaloudellisia tavoitteita…Yrittäjän on aina oltava valmiina oppimaan uutta!

Yrittäjyys tarjoaa vapautta, mutta edellyttää suurta vastuuntuntoa. On pystyttävä kontrolloimaan omaa toimintaansa ja osattava tarkastella sitä myös kriittisin silmin. Yritystä – olkoon se pieni tai suuri – on myös johdettava määrätietoisella otteella. Sanoisin, että ilman selkeitä tavoitteita yritystoiminnan kehittäminen on miltei mahdotonta. Heti, kun olen asettanut itselleni tavoitteen, hommat tuntuvat asettuvan paremmin uomiinsa. Tavoitteen kautta toimintaa on helpompi seurata ja analysoida ja tehdä saavutettujen tulosten perusteella muutoksia. Luvut tuovat seurantaan konkretiaa. Kun faktat ovat tiedossa, niiden avulla voit myös tehdä suunnitelmia ja mitata yrityksen toiminnassa tapahtuvia muutoksia. 

Taloushallinnon asiakkaideni kanssa palaamme usein kertaamaan yritystoiminnan perusasioita. Moni yrittäjä kaipaa yhteistyökumppania, jonka kanssa voi keskustella yrityksen tilanteesta ja laatia vaikkapa budjetin yhdessä. Yksinkertainen tsekkilista auttaa tarkistamaan, ovatko yritystoiminnan perusteet kunnossa ja onko esimerkiksi taloushallinto järkevällä tavalla järjestetty. Tässä yksi esimerkki tsekkilistasta, jota käytän omien kirjanpito- ja taloushallintoasiakkaideni kanssa:

1.        Laaditko vuosittain jonkinlaisen budjetin ja suunnitelman toiminnallesi? Budjetti auttaa sinua miettimään, mihin asioihin yritystoiminnassasi haluat panostaa ja mihin resurssit riittävät. Budjetista tulee mielenkiintoinen työkalu, kun sen rinnalle alkaa kertyä vertailutietoa toimintakuukausilta. Olitko arvoinut mainoskulujen euromäärän oikein? Oletko budjetoinut riittävästi varoja huoltoon ja ylläpitoon? Onko katteet budjetoitu oikein? Tiedätkö, oletko hinnoitellut tuotteesi ja palvelusi oikein?
2.     Tallennatko kuitit ja laskut mappiin aikajärjestykseen sitä mukaa, kun niitä tulee maksuun? Tämä helpottaa olennaisesti kirjanpitoaineiston muodostumista ja säästää sinulta harmaita hiuksia, kun sinun ei tarvitse etsiskellä kadonneita kuitteja auton lattialta tai käsilaukun pohjalta. Opettele järjestelmälliseksi tässä asiassa – huomaat iloisen ilmeen kirjanpitäjäsi kasvoilla, kun viet siististi järjestetyn mapin hänelle kirjanpitoa varten. (Entisen tuskaisen hymyn asemasta ”voi ei, taas kuitit kenkälaatikossa”)

3.        Saatko kirjanpidon raporteista sitä tietoa, mitä SINÄ tarvitset yrityksesi toiminnan johtamiseen ja kehittämiseen? Tuottaako tilitoimistosi kilometrin mittaisen lakanan, joka ei kerro sinulle yhtään mitään, vai saatko juuri sinun tarpeitasi varten muokatun yksilöllisen raportin, jossa on ne tiedot mitä sinä tarvitset. Selkeällä suomen kielellä ja SINUN termeilläsi? Ja vaikkapa pinkiksi maalattuina, jos se sattuu olemaan lempivärisi. Pyydä ja vaadi sellaisia raportteja, jotka on tehty sinulle. Ja pyydä, että kirjanpitäjäsi käy ne läpi kanssasi. Huomaat, että kirjanpitoraporttikin voi olla iloinen asia!

Kirjanpito ja taloushallinto ovat asioita, jotka ovat työkaluja yritystoiminnan kehittämiselle. Niiden kautta tuotetaan myös lukuja ja euromääriä verotuksen eri osa-alueille, mutta ne ovat normaalin kirjanpidon ohessa syntyviä asioita. Pääasia on tiedon tuottaminen yrittäjälle itselleen!
 
Itse seuraan myynnin ja toiminnan kehittymistä tarkasti kuukausittain ja lyhyemmälläkin periodilla ja myöskin Juho – työntekijäni – tietää kuukausittaiset tavoitteemme. En osaisi enää edes toimia ilman budjettia ja toiminnan tarkastelua sen kautta. Se on oikeasti mielenkiintoista!

p.s. Jos tämä kaikki kuulostaa sinusta kummalliselta niin kerron mielelläni, miten sinäkin kiinnostut niin paljon kirjanpidon raporteista, että niistä tulee suorastaan koukuttavaa luettavaa!

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Luonto lumoaa



Kello on kuusi maaliskuisena tiistaiaamuna. Tarkoitus on viettää niin sanottua kotityöpäivää ja tänä aamuna olisin voinut nukkua hieman pidempäänkin, mutta kevätaamun valoisuus herätti minut. Asumme maalla, noin kahdenkymmenen minuutin matkan päässä Nurmeksen taajamasta.  Kotimme on metsän ja pellon kainalossa: toista puolta pihapiiristä rajaa korkea, suojaisa metsä ja toiselle puolelle avautuu laaja peltoaukio. Lähin naapuri asuu metsän takana, noin kilometrin päässä. 

Aamulla herättyäni minulle on tullut tavaksi katsella hetken aikaa keittiön ikkunasta pellolle. Tuo aukio on näyttämö, joka tarjoaa nähtäväksi mitä upeimpia luonnon laatimia esityksiä. Tähän aikaan keväästä metsot ja teeret ovat sen kuninkaita ja kuningattaria.  Tänä aamuna niitä on parikymmentä. Värikkäät urokset pörhistelevät naaraille ja ottavat välillä mittaa toisistaan. Siivet sojossa ne askeltavat matalana hangen pintaa pitkin ja leväyttävät näyttävän pyrstönsä viuhkaksi kuin julistaen: näin komea minä olen. 

Kevään edetessä pelto riisuutuu silmieni edessä lumipeitostaan ja saan iloita joutsenten, kurkien, töyhtöhyyppien, kuovien ja monien muiden lintujen saapumisesta. Lintujen riemukkaat äänet kertovat keväästä. 

Luonto lumoaa ja rauhoittaa. Se antaa voimia ja täyttää tyhjentyneet luovuusakut jälleen uudella energialla. Hienossa sunnuntai-iltaisin tv:stä tulevassa luonto-ohjelmassa Erämaan lumo kerrottiin, että jo viidentoista minuutin oleilu luonnossa auttaa ihmistä rentoutumaan. Ohjelma tuo silmiemme eteen ihania kuvia kalliomaisemista, erämaajärvistä, puroista ja ikimetsistä. Upeasti toteutettu dokumentti saa mielen halajamaan metsien rauhoittavaan syliin.





Olen yrittäjä ja työpäivät tahtovat välillä virahtaa turhankin pitkiksi. Kun on innostunut siitä, mitä tekee, saattaa ikään kuin huomaamattaan väsyttää kehonsa ja pääkoppansa työnteolla. Tällöin on tartuttava itseään niskasta kiinni. Minun mieleni tarvitsee lepoa. Minun on irrotettava silmäni näyttöpäätteestä ja annettava niille nähtäväksi kevääseen valmistautuva puro, joka rimpuilee irti jäävaipastaan. Korvilleni on annettava kuultavaksi tullen humina puiden latvoissa. Hajuaistiani on virkistettävä lumikenkäretkellä tuoksuvaan kuusimetsään. Käsieni on päästävä koskettamaan puunrunkoa, silittämään sen kaarnaista kuorta. Luonnossa liikkuessa tulee väistämättä mieleen, kuinka viisas luonto onkaan. Se on ikiaikaisella tavalla viisas, tavalla, jota minä ihmisenä voin vain ihailla. Minä haluan olla osa luontoa, kunnioittaa sitä ja pitää siitä huolta. Ilman metsiä, kasveja, eläimiä ei minuakaan olisi.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Tunnustus



Tunnustan. En ole muuttunut. Minä olen edelleen totaalisesti, täysin, koko sydämestäni hurahtanut kirjoihin. Kun istun tässä ja katselen omia kirjahyllyjäni, minut valtaa levollinen ja turvallinen olo. Kirjani suojelevat minua ja voin luottaa siihen, että ne pysyvät tuttuina ja turvallisina paikoillaan ja voin aina palata niihin. Nämä kirjat ovat kulkeneet mukanani – jotkut kirjat pidemmän matkan, toiset lyhyemmän – ja niihin on tarttunut muistoja jokaisesta paikasta, jossa olen asunut. Niissä on muistoja henkilöistä, jotka ovat kenties antaneet kirjan minulle lahjaksi.

Kun olen kirjojen lähellä, minua ympäröi valtavan mielenkiintoinen maailma. Kirjailija on kirjoittanut kirjansa juuri minulle, hän on hyväillyt jokaista sanaa päästäessään sen paperille, hän on antanut ajatustensa ja mielikuvituksensa virrata ja luonut minulle tarinan. Tiedät hyvin sen tunteen, kun kirja imaisee mukaansa. Sinun on pakko lukea eteenpäin, et malta lopettaa, haluat lukea lisää saadaksesi tietää mitä tapahtuu. Intensiivisen lukukokemuksen myötä tempaudut irralleen ajasta ja paikasta ja olet hetken jossain aivan muualla. Mielesi rentoutuu, eikä mikään ulkopuolinen asia häiritse sinua sillä hetkellä.

Parhaat lukukokemukseni saan, kun istun mummolta saamaani vanhaan nojatuoliin, otan lähelleni kupposen teetä tai kahvia ja tartun kirjaan. Sivelen sen kantta, tunnustelen kirjan olemusta. Rauhoitun ja hymyilen, sillä tiedän istuvani nojatuolissa kunnon tovin kirjan parissa. Terapeuttista. Rentouttavaa. Ajatusten virtaa. 

Kun nousen tuolista ja lasken kirjan hellästi käsistäni odottamaan seuraavaa lukuhetkeäni, olen taas paljon viisaampi ja vapaampi kuin hetki sitten.  En malttaisi odottaa tuota hetkeä.