Sain itselleni joulunpyhien ajaksi kolme luettavaa kirjaa: Laura Saven Paljain jaloin, Suomen ensimmäisen Grantan, jonka teemana on Ruoka sekä Haruki Murakamin IQ84 -sarjan kaksi ensimmäistä osaa kattavan yhteisniteen. Okei, urakka oli kolmen ruhtinaallisen vapaapäivän osalle vaativa, joten tänään olen lukukokemukseni puolivälissä. Paljain jaloin on luettu kokonaan. Rankka, ajatuksia herättävä, kaunis, yllättävä, surullinen ja samalla iloinen ja valoisa kirja. Kirja, joka pakottaa ajattelemaan ja tuntemaan.
Seuraavaksi vuorossa oli Ruoka-teemainen Granta. Siihen on siis koottu novelleja suomalaisilta (ja myös joiltakin ulkomaisilta) kirjoittajilta. Herkullinen aihe!
Huomaatteko nasevan sanavalinnan:)
Ruokaan liittyviä novelleja lukiessani huomasin kehitteleväni päässäni omaa versiotani kyseisestä aihepiiristä. Se kumpuaa siitä tosiasiasta, että tällä hetkellä vessamme on myös yhdistetty keittiö. Älkää pyörtykö.
Olen jo useiden vuosien ajan pyrkinyt rajoittamaan iltasyömistäni. Säästän näläntunnetta aamuun. Illalla nukkumaan mennessäni ajattelen sitä ihanaa hetkeä, kun herään ja saan lähteä hyvällä omalla tunnolla syömään aamupalaa. Vatsa kurnien laitan siis silmät kiinni ja vaivun uneen rapeista leipäpälasista ja teekupposesta haaveillen. Olen usein juuri nukahtamassa, kun mieheni könyää omalle puolelleen nukkumaan. Usein hän on tulossa jääkaapilta. "Otin suolapalaa", hän mutisee ja kömpii tyytyväisenä peiton alle. Yritän saada taas unen päästä kiinni. Vatsa mouruaa.
Aamulla herään kännykän piippaukseen. Aika lähteä aamupalalle! Hapuilen pimeässä rappukäytävässä alakertaan (remontin takia sähköt on katkaistu vähän sieltä sun täältä) ja menen vessaan. Pissille. Sitten nousen pöntöltä ja napsautan vessanpöntön viereisellä työtasolla olevan vedenkeittimen päälle ja laittelen kahvit tippumaan. Haen keskellä eteistä olevasta jääkaapista voileipätarpeet esille puulaatikon päälle (joka sekin on siis vessassa) ja voitelen itselleni neljä pientä ruispalaa. Tällä hetkellä suosin miniruispaloja; ne ovat sopivan kokoisia ja ihanan rapeita (varsinkin, kun pussin jättää auki). Päälle voita, tonnikalapasteijaa, juustoa ja kinkkua. Sitten teetä mukiin. Tai tänä aamuna vesimaitoa, koska unohdin ostaa teetä. Irtoteetä kyllä olisi montakin purkillista, mutta ne ovat jossakin laatikkopinojen alle haututuneina, eikä näin aamuvarhaisella huvita ryhtyä purkamaan täyteen pakattuja, pölyisiä laatikoita. Siis mukiin kiehuvaa vettä, kolme kukkuralusikallista sokeria ja rasvatonta maitoa. Hyvää. Ajaa hyvin asiansa.
Hilaan mukini ja neljä pientä leipääni lavuaarin reunalle. Asettelen ne vessapaperista repäisemäni kahden paperin mittaisen luiskan päälle, huiskin lavuaarin reunalla roikkuvat hiukset ja muut epämääräisyydet lattialle ja istahdan taas pöntölle. Syömään. Otan käteeni vessalukemiseksi varaamani kirjan ja ah - aamupalahetkeni
on täydellinen.
Osaankohan enää syödä keittiössä, kun tämä remontti joskus valmistuu?
p.s. Tuo Suomen ensimmäinen Granta on tosi hyvä - suosittelen :)
