tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kulttuuria Stradasta Pauli Koheloon


Blogivieraana Minna Dufton
                                                                                             

Kun Heli pyysi minua vieraaksi tähän blogiin, tiesin että joudun heti alkuun myöntämään kamalan totuuden: Sen, miten vähän kirjoja nykyään ehdin lukea loppuun asti. Kamala synti toimittajana, tiedän. Luet siis tästä eteenpäin omalla vastuulla.
 

TV1:n kulttuurin ajankohtaisohjelman Stradan toimittaja-ohjaajana työpöytäni on yleensä pullollaan uusia kirjoja, cd:itä ja elokuvia, joihin minulla on kunnia tutustua ennätysajassa. Yleensä noin viiden päivän sisällä sekä perehdyn milloin mihinkin ajankohtaiseen kulttuuriaiheeseen että käsikirjoitan, toimitan ja ohjaan siitä laulavan ja tanssivan tv-insertin. Simsalabim! Jo työskentelystäni tällä tavalla ääneen kirjoittaminen hengästyttää.

Tänä talvena työpöydälläni ja välillä myös tupaten täyteen sullotussa käsilaukussani on vieraillut mm. M.A. Nummisen Tango on intohimoni –kirja (Schilds 1998), joka on muuten vallan mainio kaunokirjallinen romaani ja tietoteos suomalaisesta tangosta. Jos et siis ole jo ehtinyt kirjaan tutustumaan. M.A. Numminen vieraili Stradassa helmikuun lopussa: http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/miten-ma-nummisesta-tuli-tangomies    

Mutta ei kulttuuritoimittajan työ pelkkää tanssia ole. Itse asiassa tänä vuonna minusta on ehtinyt muotoutua oikea hevitoimittaja. Eikä nyt puhuta edes musiikista! Tammikuussa aiheenani oli saattohoito, helmikuussa naisten ympärileikkaukset ja maaliskuussa suomalaisten itsemurhat. En usko, että koti-minäni olisi tarttunut esim. tuoreeseen Katariina Vuoren ja Jonna Pulkkisen Kourallinen tabuja –kirjaan (Atena 2014), jossa itsemurhaa yrittäneet kertovat miksi he eivät enää halunneet elää ja miten he ovat löytäneet elämänhalunsa uudelleen. Mutta niin vain itsemurhankin lyhyt oppimäärä tuli alle viikossa suoritettua. Sekä kirja että uusi Näin unta elämästä –dokumenttielokuva ovat rohkeita keskustelunavauksia: http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ei-enaa-tabu 

Lukeminen toimittajan päiväroolissani poikkeaa siis melkoisesti lukemisestani kotona. Minulle on tärkeää yrittää vetää rajoja työn ja kodin välille, niin haastavaa kuin se nykyaikana onkin. Nytkin olen some-paastolla, mutta kirjoitan silti tätä blogikirjoitusta. Voi minua syntistä jälleen kerran!      


Epätoivoisista yrityksistäni vapautua kiireen kahleista kertoo mm. keittiön pöydälläni nätisti odottava Eckhart Tollen Läsnäolon voima (Basam Books 2013, 13. painos). Ostin sen itselleni talvella syntymäpäivälahjaksi ja olen nyt pikku hiljaa sitä lukemassa. Kerrankin sellainen kirja joka nimenomaan kehottaa välillä pysähtymään ja ottamaan aikaa lukemiseen ja sisällön sulattamiseen. Ajattelikohan Tolle minunlaistani arjen ”sankaria” kun kirjoitti tuon? Taitaa tuntea meidät jatkuvan aikapulan kanssa painivat aika hyvin. Noh, loppuun aion kyllä kirjassa päästä ainakin seuraavaan synttäripäivääni mennessä. Vielä kun joku päivä saisin luettua ne kaikki olohuoneen pöydän alla pölyä keräävät naistenlehdet, niiden lukeminen nimittäin se vasta on perheenäidille luksusta.

Tässä kaikessa elämän hulabaloossa on kaksi asiaa, joita lukemalla jaksan ja joiden avulla olen myös selvinnyt monista hulluista päivistä (ei niistä Stockan, vaan ihan ikiomista). Nämä kaksi asiaa ovat huumori ja mietelauseet. Ja näitä kahta en kiireessäkään jätä ohittamatta, vaikka lukisinkin ne Pinterestistä aamulla heräillessäni.  

Hyvänä tuoreena esimerkkinä huumorin ja mietiskelyn yhdistämisestä on eilen illalla olohuoneen sohvalla lukemani Pauli Kohelon uusin teos Kassan kautta (Siltala 2014). Suosittelen kirjaa ihan kaikille, koska mahanauruja ei voi elämässä saada liikaa.  Jopa ruuhkavuosia elävä ihminen jaksaa ja ehtii omaksua Paulin hajahuomiot oikeasta elämäntavasta yhdessä illassa.  

Olen myös runojen ystävä, minkä huomaan lähinnä kirjakaupassa käydessäni kun jään kerta toisensa jälkeen hypistelemään runokirjoja. Ensi kesänä pääsen ensimmäistä kertaa osallistumaan Kajaanin runoviikko -tapahtumaan, mistä teemme Yle Teemalle tv-ohjelmaa. Tätä keikkaa odotan jo innolla. On aina yhtä mukava päästä tallentamaan elämää Kehä III:n ulkopuolella.

Olipa hauska kokemus joutua kerrankin vähän miettimään omaa lukemistani… Kirjojen lisäksihän luen myös lukemattomia määriä uutisia ja artikkelinivaskoja milloin mistäkin aiheesta ja ainakin yritän seurata mistä milloinkin maailmalla puhutaan. Sosiaalinen media on siitä hyvä keksintö.

Tänä vuonna aikomuksenani on myös alkaa kirjoittamaan jotakin omaa. Ei tv:tä, vaan jotakin ihan muuta. Ajatus jostakin itselleni merkityksellisestä aiheesta kirjoittamisesta on pyörinyt mielessä jo kauan, mutta aina olen torpannut sen epäilemällä, että osaisinkohan sittenkään kirjoittaa mitään järkevää ja kiinnostaisiko sisältö ylipäätään ketään muuta. Niin ja milläköhän ajalla senkin kaiken toteuttaisin ja jos taas en toteuttaisi niin katuisinko sitä joskus myöhemmin?  Pauli Kohelokin jo sanoo, että tulostimen musteesta jää jälki sieluun.  

Kaikki uusi vaatii aina rohkeutta. Helillä oli rohkeutta perustaa Nurmekseen kirjakauppa näinä aikoina. Iso hatunnosto Helille siitä ja samalla haluan toivottaa kaikille Nurmekseen pirtsakkaa kevättä. Hymyillään kun tavataan!

Minna Dufton

Kirjoittaja on Yleisradion toimittaja-ohjaaja ja mm. TV2:n suositun Paluumuuttajat –sarjan käsikirjoittaja