Perjantai 27.10.17
Junalla Nurmeksesta Helsinkiin. Lähtiessä syksyinen
auringonpaiste ja perillä aavistus lunta ja
talven tuntua. Asemalta suoraan hotelliin ja koisaamaan.
Lauantai 28.10.17
Herätys 8:00, ylös sängystä 8:30. Pienellä kiireellä
ulkoinen habitus kuosiin ja samalla vauhdilla
aamiaiselle. Talvinen sää on äkisti kääntynyt Kaurismäkeläiseen harmauteen ja sateeseen.
Raitiovaunulla pääsi kätevästi suoraan Messukeskuksen eteen ja linjan 9
vaunu tyhjenikin aikalailla
täysin. Eipä siinä, lössin mukana sisään vain.
Tunnin verran kiertelyä ja katselua järkyttävässä
ihmisvilinässä. Ekana must see kohteena oli kirjan Varjo Suomen yllä- Stalinin
salaiset kansiot tekijöiden haastattelu. Paljon mielenkiintoisia ja ennen kuulumattomia faktoja Neuvostoliiton
todellisista aikeista Suomea
kohtaan. Esim: Talvisodan alla Neuvostoliitto havitteli Hankoa tukikohdakseeen,
mutta tajutessaan sen olevan
liian pieni tarpeisiinsa laadittiin suunnitelmia laajennuksista Saloon saakka.
Tähän väliin norkoilua pitkin ja poikin. Satuinpa sitten
notkumaan Tammen (kustantamo) pisteen liepeillä. Muistuttivat messuväkeä
kuulutuksella, että tämänvuotisten messujen ehdoton
huipputapaus Dan Brownin lukijatapaaminen alkaisi klo 14:00 salissa 101. Tapaamiseen
oli paikkoja 1200, jotka kaikki olivat varattuja aikoja sitten. Kuuluttivat
siihen samaan, että noutamattomia VIP passeja tapaamiseen olisi jaossa heidän
osastoltaan. Kaksi askelta, kädenojennus ja fläp! Sisäänpääsy oli räpylässä.
Tuurilla ne laivatkin seilaa.
Edellämainittua hetkeä odotellessa jäin kuuntelemaan kun
Tarja Halonen tenttasi Tuomas Kyröä kirjasta Mielensäpahoittajan Suomi.
Huumorin sävyttämää,mutta tiukkaa asiaa
siitä kuinka maailma on yhä pienempi ja kuitenkin sirpaleisempi. Ja myöskin
pysyvien arvojen, joita
Mielensäpahoittaja jääräpäisesti edustaa katoamisesta.
Polte nousee. Siirtyminen kohti Dan Brownin luentoa. Joo,
sali 101 siis,mutta pirunkos kautta
sinne pääsee? Aulassa jaetun messuinfon karttakaan ei oikein auennut. Nousu
takaisin aulaan etsimään
lisävalaistusta. Sielläpä vaelsikin porukkaa passien kanssa tasan yhteen suuntaan,joten
joukon jatkoksi vain.
Sali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä kirjailijan
astuessa lavalle. Brown aloitti mainitsemalla ensimmäisen oppimansa suomen
kielen sanan: Korvapuusti. Niiden makukin oli
kuulemma ollut paikallaan. Juttua tuli pilke silmäkulmassa lapsuusmuistoista
lähtien. Mukana olivat vanhempien autojen rekisterikilvetkin. Uskovaisen äidin
kilven teksti: Kyrie (kreik. κύριος,
kyrios, herra). Matemaatikko isän
kilpi: Metric. Vakavampana aiheena olivat tuoreen Alku- kirjan aiheet
uskonto,tiede ja elämän perimmäiset kysymykset syntymästä ja kuolemasta. Ja mahtuvatko
tiede ja Jumala enää tähän maailmaan yhtäaikaa?
Puhetta riitti myös
aiempien kirjojen elokuvasovituksista ja Hollywood tähtien kanssa pyörimisestä.
Muutamat onnekkaat saivat myös esittää kysymyksiään maailmantähdelle.
Loppuun vapaasti Brownia lainaten. ”Lukekaa kirjoja ihmiset.
Paras tapa ylittää rajoja, ymmärtää eri kulttuureita ja kulkea
halki aikain”. Voiko tuota paremmin sanoa?
Huh huh mikä kokemus! Salista poistuessa tuli kelattua, että
tämä oli varmasti niitä once in a lifetime tapauksia. Takaisin päin kulkiessa
oli pakko pysähtyä käytävän varrelle ja ottaa pari kuvaa alempana olevasta
messualueesta. Tätä kautta hahmotti ihan eri tavalla koko alueen laajuuden ja
lukukansan paljouden.
Pikainen pyörähdys yläkerran Viini & Ruoka tapahtumassa.
(Aivan törkeän hyvänmakuista italialaisittain tehtyä pizzaa kunnon
raaka-aineista!). Pari tuntia kiertelyä ja ostosten tekoa mm. mukava kasa
elokuvia tarjoushintaan (missähän välissä nekin kerkiää olevinaan katsoa?).
Takaisin hotellille suihkuun ja joksikin aikaa lepäämään. Siitä sitten syömään,
taksiin ja viihteelle.
Sunnuntai 29.10.17
Mukavan raukea sunnuntaiaamu. Edellisen illan/aamuyön bassonjytke
humisee vielä hieman kuupassa. Kuuluu asiaan. Laiskasti kässehtien aamiaiselle
ja vielä pariksi tunniksi huoneeseen lueskelemaan ennen avaimen palautusta
respaan. Ikkunalauta oli mukavan leveä istua
kirja kourassa ja vilkuilla ulos vaikkei mistään maisemasta kannata puhua.
Kamat kasaan ja asemalle. Lähtökahveja hörppiessä viimeiset
rivit muistivihkoon ja pikainen yhteenveto viikonlopusta. Olihan nämä kirjamessut ihan huikea kokemus ensikertalaiselle. Kirjoja ja
kirjanystäviä halli tupaten täynnä. Tämän
jälkeen, jos joku sanoo kirjan
olevan kuolemaisillaan voisin ihan rehdisti haistattaa pitkät.
PS. Junaan noustessa Kaurismäkeläinen sää jatkuu. Räntää
sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti